Teokset ja taiteilijat

Tamperelaisen Raisa Fosterin Tuottamattomuuden ajan taideteos on yleisöä osallistava, urbaanissa luonnonympäristössä toteutettava performanssi. Se käsittelee yhdessä tekemisen, yhteyksien luomisen ja tulevaisuuden kuvittelemisen teemoja ja tarjoaa osallistujille tilaisuuden virittäytyä kokemukseen omasta yhteydestään ympäristöönsä.

Orimattilalaisen taidemaalarin Kyllikki Haaviston teoksessa Juoksevillilapsi yhdistellyillä materiaaleilla on erityinen merkitys. Maalaus on toteutettu nestemäisellä hiilellä kultaisen Euroopan kartan päälle kalliomaalaustyyliin.

Lahtelainen Eeva Honkanen on isokokoisiin tussipiirroksiin erikoistunut kuvataiteilija. Trapped in Time -piirroksessa kuvatut hahmot ovat kietoutuneet toisiinsa.

Hämeenlinnassa syntyneen Juhani Koivumäen performatiivinen mediateos Köyhyys pelastaa kertoo kilvoittelusta kohti pelastavaa köyhyyttä ja taidemaailman lainalaisuuksien hylkäämistä. Samalla se pohtii missä määrin taloudelliset lainalaisuudet määrittelevät olemistamme.

Tamperelaisen Marko Lampisuon TERVETULOA-teos koostuu Finlaysonin näyttelytilan ulko-ovelle ovimatoksi asennettavasta kuparilaatasta sekä siitä vedostetuista ja näyttelyn aikana vedostettavista grafiikanvedoksista. Biennaalin kävijät astuvat laatalle saapuessaan näyttelyyn ja lähtiessään sieltä jättäen jälkensä teokseen. Vähitellen laatta täyttyy naarmuista ja painaumista, joita vedokset dokumentoivat.

Vesivehmaalta kotoisin olevan Laura Lapin työskentelyn lähtökohtana on arkkitehtuuri sekä tilat ja paikat, joiden historiaa ja maantiedettä hän tutkii. Veistokset ja installaatiot keskittyvät todellisuuden ja fiktion välisiin häilyviin rajoihin.

Orimattilassa syntynyt Eeva Peura tarkastelee maalauksissaan tarinallisuutta ja kommunikaatiota. Hänelle taide on tapa luoda yhteys maailmaan ja ihmisiin. Peuran maalauksissa on usein tummia, eriskummallisia aiheita, mutta myös lempeyttä ja avoimuutta elämän monimutkaisuudelle.

Inari Sandell on monialaisesti kuvan, tilan ja materiaalin kanssa työskentelevä kuvataiteilija. Hänen omakohtaisessa teoksessaan Butterfly Logic keskeistä on aineistolähtöinen työskentely neurokirjon teemojen parissa.

Tamperelainen kuvataiteilija Hanna Oinonen käyttää taiteessaan usein katoavaa tai kierrätettyä materiaalia. The Monument -teos rakentuu suklaa- ja savukekäärepapereista, joihin on vuosien aikana tallentunut jaettuja hetkiä, kahviloita, kapakoita, kaupunkeja sekä tuttuja ja tuntemattomampia kulkijoita.

Tamperelainen Pauliina Parjanen työskentelee pääasiassa kolmiulotteisessa muodossa ja usein keramiikan parissa. Maisematutkielma on keramiikkainstallaatio, joka perustuu kaikille yhteisiin arkisiin käyttöesineisiin yllättävästä materiaalista toteutettuna.

Pilvi Takalan keskeisiä työskentelymuotoja ovat video ja performanssi. Hänen ensimmäistä kertaa Suomessa nähtävä dokumentaarinen videoteoksensa Puolustuskannalla, osa 1 kuvaa taiteilijan kokemuksia hänen osallistuttuaan maanpuolustuskurssille. Teos pureutuu
kurssien rooliin suomalaisen yhteiskunnan militarisoimisessa.

Lahdessa syntynyt ja Turussa työskentelevä Jirko Viljanen on kokeellinen taidegraafikko, joka yhdistelee eri tekniikoita. Viljaselta on esillä seinälle ripustettavien teosten lisäksi liikkuvaa kuvaa; stop motion -animaatio nimeltään Osasto viiden poika.

Pirkanmaalla ja Kanta-Hämeessa asuneen Jenny Vesiväen teos Kuvitteellisten ratkaisujen vastaanotto on osallistava performanssi. Vesiväki toimii päivystävänä taiteilijana, joka tarjoaa ratkaisuja näyttelyvieraiden käytännön pulmiin, arjen haasteisiin ja kysymyksiin. Kävijä saa taiteilijalta mukaansa reseptin, joka tarjoaa mielikuvituksellisen ja absurdin ratkaisun hänen pulmaansa.

Tampereella syntynyt Camilla Vuorenmaa toteuttaa ainukertaisen seinämaalauksen, jonka teemana on sukulaisuus. Mallina toimivat vanhat sukuvalokuvat verisukulaisista sekä ns. valitun perheen jäsenten kuvat taiteilijan sateenkaariperheestä ja ystävistä.

Karkkilassa asuvat ja työskentelevät kuvataiteilija Panu Ruotsalo ja lasitaiteilija Helmi Remes yhdistävät eri muotoja, uunivalutekniikalla tehtyä lasia ja hiillettyä puuta Ikävän anatomia I-III veistoksessaan.

MOKA on seitsemän kuvataiteilijan työryhmä, jonka pirkanmaalaiset jäsenet ovat Senni Aleksandra, Timo Höyssä, Ilai Elias Lehto, Paananen & Ulvila, Sanna Saarreharju ja Liisa Tarleena Öhman. MOKA-museo on teoskokonaisuus, jossa erilaiset arkiset anonyymit häpeät ja henkilökohtaiset katastrofit saavat fyysisen muodon.

Riihimäkeläisen kuvataiteilija Edwina Goldstonen Unohdetun onnen puutarha on yhteisöllinen taideteos, joka koostuu syväpainotekniikalla elintarvikepakkauksille toteutetuista vedoksista. Teos on toteutettu Tampereen Omapolku -yhteisön ja Hämeenlinnan Kettuki-yhteisön taiteilijoiden kanssa. Mukana ovat: Lasse Rinne, Linnea Meuronen, Sam Laurila, Joonas Mäkinen, Ville Penttilä, Vesa Rimpilä, Eveliina Korlee, Artturi Puskala, Henri Hakala, Joni Jääskelainen ja Daniel Lehtinen sekä taideohjaajat Jenni Koivurova, Leena Lehti ja Tiia Viiltola.

Pirkanmaalaiset Anna Hyrkkänen, Katri Mononen ja Mia Saharla toteuttavat Finlaysonille yhdessä Transition Zone -installaation. Se on lavastuksenomainen, konventionaalista taidenäyttelyä muistuttava tila, jossa on maalauksia, veistoksia ja muita kolmiulotteisia objekteja sekä valolla ja videoprojisoinilla luotuja elementtejä. Näyttelyn aikana taiteilijat muuttavat teosta kolme kertaa performatiivisissa interventioissaan.

Helsingissä työskentelevän Hyäryllistä-taiteilijaryhmän muodostavat kuvataiteilijat Jouko Korkeasaari, Sari Koski-Vähälä ja Heli Kurunsaari. Ryhmän teokset ovat useimmiten monimateriaalisia veistosinstallaatioita, kuten myös kesällä esille tuleva tilaan levittäytyvä teos Yritys selventää hämmentävää tilannetta.

Mäntässä asuva ja työskentelevä Janne Laine on kuvannut maisemaa jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Laineen teoksissa yhdistyvät valokuvaus ja taidegrafiikka. Hänen esille tulevaan teokseensa Kerrostumia voi yleisö osallistua.

Siina Levonojan monipuolinen työskentely rakentuu kuvanveistosta, installaatioista ja performanssista. Homage to 5,867 cattle on 10-päiväinen osallistava performanssi, jossa Levonoja muovaa savesta lehmiä surutyönä. Levonojan työt käsittelevät usein eri lajien rajat ylittäviä kohtaamisia ja yhteiseloa sekä ihmisen suhdetta muihin eläimiin.

Rosaliina Paavilaisen videoteos Moira seuraa iäkästä naista, Helenaa, hänen elämänsä viimeisinä päivinä. Helenan roolissa nähdään Sue Lemström ja nuoren naisen roolissa Seidi Haarla. Teoksen musiikin säveltää Petrus Paukkunen.

Vilma Pimenoffin videoteos Kohtaamisia pohjautuu taiteilijan käymiin keskusteluihin eritaustaisten ihmisten kanssa. Videolla animoidut esineet esittävät eri henkilöitä. Teoksen tyylilaji on absurdi, humoristinen ja kokeileva.

Janne Rahunen työskentelee Nuutajärvellä pääsääntöisesti lasiveistosten ja lasi-installaatioiden parissa. Hänen kiiltävästä, peilitetystä lasista koostuva installaationsa Pirunpelto herättelee pohtimaan luonnon ja kehityksen välistä ristiriitaa. Toisaalta haluamme suojella luontoa ja elää luonnonmukaisesti, mutta samalla kehitämme elämää yhä vain kiiltävämmäksi ja kliiniseksi.

Piia Rossin monimuotoista ja materiaalilähtöistä työskentelyä leimaa yhtäältä käsillä tekeminen sekä toisaalta nykytaiteen käytännöt. Rossin kollektiivisessa installaatiossa Jälki muisti kytkeytyy kollektiiviseen kuvitteluun ja tulevaisuus hahmottuu vuorovaikutuksen kautta.

Tamperelainen Sanni Seppä on ei-binäärinen kuvataiteilija, jonka teokset ovat lähes aina omaelämäkerrallisia. Viime vuosina Seppä on työskennellyt pääosin vesiväreillä. Teoskokonaisuudessa ”Kaikki mitä rakastan (on vaarassa)” rakkaus ja turva limittyvät yhteen huolten kanssa, jota Seppä tuntee miettiessään ihmisiä, eläimiä ja luontoa, joita tuhotaan globaalisti ympäriltämme.

Helsinkiläisen Jari Silomäen teossarja on kuvaesseemäinen kokonaisuus, joka kuvaa alttiutta, haurautta ja vastaanottavaisuutta. Sarjassa on valokuvia ja tekstiteoksia.

Kangasalla asuva ja työskentelevä Maria Stereo hajottaa ja kokoaa uudelleen posliinin ja keraamisten esineiden palasista veistoksia ja mosaiikkireliefejä. Hänen visuaalinen maailmansa on rokokoon, kitschin ja surrealismin täyteinen. Sinulle-veistoksen kohdalla tekoprosessissa ovat läsnä sekä anarkia että käsityöläisyys.

Savitaipaleella asuvan ja työskentelevän Anni Kristiinan lyijykynäpiirrokset tavoittavat ihmisvartalon kauneuden ja vuorovaikutuksen uskomattomalla tarkkuudella.

Taiteilijanimellä Tiina-Liisa/Tisainia työskentelevä lahtelainen Tiina-Liisa Kaalamo toteuttaa Haiharan kartanon puistoon satoja käpylehmiä käsittävän installaation nimeltä Mielikin kaarti.

Helinä Hukkataipaleen ja Ida Sofia Flemingin teoksessa Puun ääni – ystävän ääni luodaan puun äänistä koostuva äänimaisema. Puut viestivät ympäristönsä kanssa sekä maan alla – laajan mykorritsaverkoston kautta – että suoraan ilman välityksellä. Tähän ääniteokseen liittyy myös rituaalinomainen performanssi, johon yleisö voi osallistua.

Tamperelainen Jesse Kitinoja ja seinäjokinen Macu Makkonen tuovat Haiharan kartanon puistoon veistosinstallaation nimeltä Savotta. Teosten materiaalina ovat itsekaadetuista puista lohkotut ja veistetyt haapasuomut ja -paanut.

Sirkku Rosin ja Juho Kanervon installaatio Suojat koostuu Rosin akvarelleista ja valoksista sekä Kanervon Lempäälässä sijaitsevalle Lempimetsälle säveltämästä musiikista.

Eero Yrjölä työskentelee installaation keinoin. Viime vuosina hän on tutkinut erityisesti saven materiaalisuutta. Aleksi Kolmonen on puolestaan valokuvataiteilija. Yhdessä he toteuttavat queer-henkisen, runsaan installaation ”Silloin sielumme syntinen löytää toisestansa enkelin”.

Tampereella vaikuttavien tanssitaiteilija Matti Haaponiemen ja kuvataiteilija Sanna Saastamoisen muodostama monitaiteellisen kaksikon, masamiraclesin esitys, Masamiracles making miracles on yhdistelmä musiikkia, performanssia ja videotaidetta.

Tampereella asuvan ja työskentelevän Jan Anderzénin ja työryhmän teoskokonaisuus Mahdottomia soittimia on visualisointi yhtyeestä, joka soittaa mahdottomia soittimia. Niitä ovat kuvailleet runoilijat Pauliina Haasjoki, Henriikka Tavi ja Sini Silveri. Kokonaisuuteen tulee esine-, video- ja tekstiteoksia.

Tamperelainen Janne Hokkanen toteuttaa Tammerkosken partaalle 70-osaisen Ihmisluonto III
-installaation. Pylväisiin kiinnitettävät opastekyltit ohjaavat ja kommentoivat elämää huumorilla, mutta antavat myös ajattelemisen aiheita.

Jussi Lahtinen tutkii Urban Ai Art ”We” mediataideteoksessaan kaupunkia visuaalisena, kulttuurisena ja teknologisena ilmiönä. Lahtinen on kiinnostunut siitä, miten rakennettu ympäristö muokkaa ihmisen kokemusta ja miten kaupunkikuvat kantavat mukanaan sekä henkilökohtaisia että kollektiivisia merkityksiä. Lahtinen työskentelee grafiikan ja digitaalisten menetelmien parissa, ja viime vuosina hän on laajentanut ilmaisua myös tekoälyn avulla toteutettuihin teoksiin.

Tammerlammen kesäteoksena ja osana Taidevaltakuntaa nähdään kangasalalaisen Ilkka Virtasen Lihansyöjäkasviperhe. Veistoskokonaisuudessa yhdistyvät piirteet eläimistä, kasveista ja ihmisen luurangosta. Lähtökohtana taiteilijalle ovat olleet muinaiset fossiililöydöt, jotka eivät ole puhtaasti eläimiä, eivätkä kasveja.